30.12.2011

Päätös, josta valitetaan

Turun hallinto-oikeus 11.4.2011 nro 11/0242/2

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 26.5.2010, siltä osin kuin nyt on kysymys, hylännyt hakijan oleskelulupahakemuksen, jonka perusteena on perheside hänen aviopuolisoonsa (jäljempänä "perheenkokoaja"). Lisäksi virasto on päättänyt käännyttää hakijan Kosovoon. Maahanmuuttovirasto on selostettuaan sovellettavat säännökset perustellut päätöstään muun muassa seuraavasti:

Puolisot ovat kertomansa mukaan tavanneet toisensa ensimmäisen kerran pari kuukautta sen jälkeen, kun hakija oli saapunut Suomeen. Pian (pari viikkoa) ensitapaamisen jälkeen hakija on muuttanut perheenkokoajan luo. Talonkirjanotteen mukaan hakija on muuttanut perheenkokoajan luo 1.10.2009. He ovat solmineet avioliiton 26.2.2010.

Kuitenkin puolisoiden kuulemisessa on ilmennyt, että hakijalla ja perheenkokoajalla ei ole sellaista yhteistä kieltä, jonka voidaan katsoa olevan läheisen perhe-elämän viettämisen edellytys. Hakija ja perheenkokoaja ovat poliisin suorittamassa kuulemisessa antaneet osin ristiriitaisia tietoja avioitumisestaan ja yhteisestä elämästään. Hakija ja perheenkokoaja kertoivat eri tavalla vihkimisessä ja hääjuhlassa läsnä olleista henkilöistä. Perheenkokoajan tyttären asumisoloista hakijalla oli eri käsitys kuin perheenkokoajalla. Puolisot kertoivat eri tavalla myös perheenkokoajan työajoista ja kotitöiden tekemisestä. Perheenkokoajan kertomus poliisin kuulemisessa osoittaa, että hän haluaa salata avioliittonsa useimmilta läheisiltään, mikä on vastoin yleistä käyttäytymismallia tosiasiallisessa perhe-elämässä. Puolisoilla on ikäeroa 23 vuotta.

Hakija on yrittänyt kaikin keinoin saada oleskeluluvan Suomeen. Hän on saapunut Suomeen turvapaikanhakijana. Hän ei ole esittänyt Maahanmuuttovirastolle matkustusasiakirjaansa, vaan on poliisin henkilöllisyyttä, matkareittiä ja maahantuloa koskeneessa kuulustelussa 18.7.2009 väittänyt, ettei hänellä ole koskaan ollut passia, vaikka maistraatista saatujen asiakirjojen perusteella hänelle oli 6.4.2009 myönnetty Kosovon passi. Hakija on 24.11.2009 saanut turvapaikkahakemukseensa kielteisen päätöksen, ja hallinto-oikeus on hylännyt hänen valituksensa turvapaikka-asiassa. Hakija on kielteisen turvapaikkapäätöksen Maahanmuuttovirastolta saatuaan hakenut ensin työntekijän oleskelulupaa, ja avioitunut vasta, kun työpaikka olisi pitänyt laittaa yleiseen hakuun.

Maahanmuuttovirasto on katsonut hakijan tarkoituksena olleen maahantuloa ja maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen ja että on perusteltua syytä epäillä avioliiton solmitun maahantulosäännösten kiertämiseksi.

Maahanmuuttovirasto on kaikki seikat huomioon ottaen katsonut, ettei oleskeluluvan myöntämiselle ole ulkomaalaislain mukaisia edellytyksiä.

Maahanmuuttovirasto on hakijan käännyttämistä harkitessaan ottanut huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt suullisen käsittelyn toimittamista koskevan vaatimuksen ja Maahanmuuttoviraston päätöksestä tehdyn valituksen. Hallinto-oikeus on selostettuaan sovellettavat säännökset ja asiassa saadun selvityksen perustellut päätöstään seuraavasti:

Suullinen käsittely

Menettely hallinto-oikeudessa on pääsääntöisesti kirjallista. Hallinto-oikeus voi toimittaa suullisen käsittelyn, jos se on asian selvittämiseksi tarpeen. Hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen sitä pyytää. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton.

Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi valittajat ovat pyytäneet suullisen käsittelyn toimittamista, selvitys, jota he ovat ilmoittaneet siinä esittävänsä, sekä asiakirjoista muutoin saatava selvitys, suullinen käsittely asiassa on ilmeisen tarpeeton.

Pääasia

Hakija ja perheenkokoaja ovat avioituneet kolme kuukautta sen jälkeen, kun Maahanmuuttovirasto on hylännyt hakijan turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen. Kun otetaan huomioon hakijan ja perheenkokoajan yli 23 vuoden ikäero, yhteisen kielen puuttuminen sekä puolisoiden oleskelulupa-asian yhteydessä esittämät seikat ja niissä ilmenevät ristiriitaisuudet, Maahanmuuttovirastolla on ollut perusteltua aihetta epäillä hakijan tarkoituksena olleen maahantuloa ja maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen. Asiassa ei ole ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden perusteella hakijalle olisi ollut myönnettävä oleskelulupa Suomeen. Hakijalle ei olisi voitu myöntää oleskelulupaa ulkomailtakaan haettuna. Maahanmuuttovirasto on voinut hylätä hakijan oleskelulupahakemuksen.

Hakijan oleskelu Suomessa edellyttää oleskelulupaa, jota hänelle ei ole myönnetty. Perusteet käännyttää hakija maasta ovat näin ollen olemassa. Asiassa ei ole ilmennyt seikkoja, joita olisi pidettävä käännyttämisperustetta painavampina. Maahanmuuttoviraston päätöksen muuttamiseen ei ole miltään osin syytä.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Hallintolainkäyttölaki 37 § ja 38 §
Ulkomaalaislaki 5 §, 36 § 2 momentti, 37 § 1 momentti, 49 § 1 momentti 5 kohta, 50 § 1 momentti, 66 a §, 146 § 1 momentti ja 148 § 2 momentti

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen.

Turun hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi ja sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi.

Lausuminen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut

1. Sovellettavat säännökset tausta-aineistoineen

Ulkomaalaislain 50 §:n 1 momentin mukaan Suomessa asuvan Suomen kansalaisen perheenjäsenelle myönnetään perhesiteen perusteella jatkuva oleskelulupa Suomessa tai ulkomailla haettuna. Ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentin mukaan perheenjäseneksi katsotaan lakia sovellettaessa muun muassa Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso.

Ulkomaalaislakia koskevan hallituksen esityksen (HE 28/2003 vp s. 150) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan 50 §:n 1 momentin osalta, että Suomen kansalaisen perheenjäsen voisi tulla Suomeen hakemaan oleskelulupaa ja oleskelemaan maahan luvan käsittelyn ajaksi. Lupaa voisi hakea myös ulkomailta. Suomen kansalaisen perheenjäsenelle myönnetään lupa, jollei luvan myöntämistä vastaan ole yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen tai kansanterveyteen perustuvia syitä. Pääsäännöksi käytännössä on tarkoitettu muodostuvaksi luvan hakeminen Suomessa. Koska tietyissä tilanteissa maahan saapuminen edellyttää viisumin saamista, on säännöksessä tehty mahdolliseksi oleskelulupahakemuksen jättäminen ulkomaillakin, siltä varalta, että viisumia ei jostain syystä myönnettäisikään. Näin ulkomailla oleva hakija voisi saada hakemuksen vireille ja siten myös muutoksenhaun piiriin, jos päätös hakemukseen on kielteinen.

Ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin mukaan oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, jos on perusteltua aihetta epäillä ulkomaalaisen tarkoituksena olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen.

Ulkomaalaislakia koskevan hallituksen esityksen (HE 28/2003 vp s. 138) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan 36 §:n 2 momentin osalta, että laiton maahanmuutto tarkoittaa yhä useammin laillisten maahantulokeinojen väärinkäyttöä. Esimerkiksi oleskelulupaa haetaan perusteella, joka ei vastaa maahantulon todellista tarkoitusta.

Ulkomaalaislain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 240/2009 vp) yleisperusteluissa todetaan, että maahantulosäännösten kiertämisen yleisimpiä muotoja perhesidetapauksissa ovat avioliiton solmiminen pelkästään oleskeluluvan saamiseksi ilman todellista tarkoitusta viettää perhe-elämää (niin sanotut lumeavioliitot) ja väärien tietojen antaminen oleskeluluvan saamiseksi.

Kun oleskelulupaa on haettu perhesiteen perusteella, luvan myöntämättä jättämistä harkittaessa on ulkomaalaislain 66 a §:n mukaan otettava huomioon ulkomaalaisen perhesiteiden luonne ja kiinteys, hänen maassa oleskelunsa pituus sekä hänen perheeseen liittyvät kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan.

Ulkomaalaislain 148 §:n 2 momentin mukaan käännyttää voidaan ilman oleskelulupaa maahan tullut ulkomaalainen, jonka oleskelu Suomessa edellyttäisi viisumia tai oleskelulupaa, mutta joka ei ole sitä hakenut tai jolle ei ole sitä myönnetty. Käännyttämistä harkittaessa on ulkomaalaislain 146 §:n 1 momentin mukaan otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota perhe-elämän suojaan. Harkinnassa muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne, hänen siteensä Suomeen sekä hänen perheeseen liittyvät kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan.

Hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton. Pykälän 3 momentin mukaan, jos asianosainen pyytää suullisen käsittelyn toimittamista, hänen on ilmoitettava, minkä vuoksi sen toimittaminen on tarpeen ja mitä selvitystä hän esittäisi suullisessa käsittelyssä.

2. Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

2.1 Kysymyksenasettelu ja tulkintaohjeet

Hakija on avioliitossa Suomen kansalaisen kanssa. Suomessa asuvan Suomen kansalaisen aviopuolisolle myönnetään perhesiteen perusteella jatkuva oleskelulupa Suomessa tai ulkomailla haettuna. Lähtökohtana on näin ollen oleskeluluvan myöntäminen hakijalle, jos oleskeluluvan myöntämisen muut edellytykset ovat olemassa.

Asiassa on kysymys siitä, onko oleskelulupa voitu jättää myöntämättä ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin nojalla. Säännöksen mukaan oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, jos on perusteltua aihetta epäillä ulkomaalaisen tarkoituksena olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen.

Asiassa on myös kysymys hallintolainkäyttölain suullisen käsittelyn toimittamista koskevan 38 §:n tulkinnasta oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevien vaatimusten valossa.

Lumeavioliiton käsitettä ei ole määritelty kansallisessa lainsäädännössä tarkemmin kuin kohdassa 1. on selostettu. Tähän nähden on hyödyllistä kiinnittää huomiota unionin oikeudesta ilmeneviin tulkintaohjeisiin.

Neuvoston päätöslauselmassa, annettu 4 päivänä joulukuuta 1997, toimenpiteistä lumeavioliittojen estämiseksi (97/C 382/01) Euroopan unionin neuvosto on todennut muun muassa, että lumeavioliitot ovat keino kiertää kolmansien maiden kansalaisten maahantuloa ja oleskelua koskevia sääntöjä ja että jäsenvaltioiden olisi tämän ilmiön torjumiseksi toteutettava vastaavat toimenpiteet tai jatkettava niiden toteuttamista.

Päätöslauselman kohdan 1 mukaan lumeavioliitolla tarkoitetaan avioliittoa, jonka jäsenvaltiossa vakituisesti oleskeleva Euroopan unionin kansalainen tai laillisesti jäsenvaltiossa oleskeleva kolmannen maan kansalainen solmii kolmannen maan kansalaisen kanssa yksinomaan kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyä ja oleskelua koskevien sääntöjen kiertämiseksi ja oleskeluluvan tai oleskeluoikeuden saamiseksi kolmannen maan kansalaiselle kyseisessä jäsenvaltiossa.

Päätöslauselman kohdan 2 mukaan seikkoja, joiden perusteella voidaan olettaa, että avioliitto on solmittu maahanmuuttosäännösten kiertämiseksi, ovat erityisesti:

- yhteiselämän puuttuminen,
- asianmukaisen osallistumisen puuttuminen avioliitosta johtuviin velvollisuuksiin,
- puolisot eivät ole kertaakaan tavanneet ennen avioliittoa,
- puolisot antavat ristiriitaisia henkilötietoja toisistaan (nimi, osoite, kansallisuus, työ), olosuhteista, joissa he ovat tutustuneet toisiinsa, tai muista heitä koskevista, luonteeltaan henkilökohtaisista keskeisistä tiedoista,
- aviopuolisot eivät puhu kieltä, jota molemmat ymmärtävät,
- avioliiton solmimista varten on maksettu rahasumma (poikkeuksena myötäjäisinä maksetut rahasummat kun kyse on sellaisen kolmannen maan kansalaisesta, jossa myötäjäisten antaminen on tavanomainen käytäntö),
- toisen puolison tai molempien puolisoiden henkilöhistoriassa on merkintöjä aikaisemmista lumeavioliitoista tai oleskeluun liittyy poikkeuksellisia seikkoja.

Taustaselvityksenä lumeavioliitoista voidaan kiinnittää huomiota myös 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/38/EY tarkoitukseen. Mainittu direktiivi koskee, vaikka sitä ei sovelleta nyt kysymyksessä olevaan tapaukseen, Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeutta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella. Lisäksi voidaan kiinnittää huomiota Euroopan yhteisöjen komission tiedonantoon Euroopan parlamentille ja neuvostolle edellä mainitun direktiivin täytäntöönpanon ja soveltamisen parantamisesta (KOM(2009) 313 lopullinen), jossa todetaan muun muassa seuraavaa:

Direktiivin johdanto-osan 28 kappaleen mukaan lumeavioliitolla tarkoitetaan avioliittoa, joka on solmittu pelkästään direktiivissä tarkoitetun vapaata liikkuvuutta ja oleskelua koskevan oikeuden saamiseksi silloin, kun kyseinen henkilö ei muutoin olisi saanut tätä oikeutta. Avioliittoa ei voida katsoa lumeavioliitoksi vain siksi, että sen ansiosta henkilö saa maahanmuuttoon liittyvää tai mitä tahansa muuta etua.

Tiedonannon mukaan jäsenvaltiot voivat määritellä ohjeelliset kriteerit, jotka osoittavat, että tapaukseen ei todennäköisesti liity unionin oikeuksien väärinkäyttöä:

- unionin kansalaisen puoliso, joka on kolmannen maan kansalainen, saisi helposti oleskeluoikeuden henkilökohtaisin perustein tai hän on jo aiemmin oleskellut laillisesti unionin kansalaisen kotijäsenvaltiossa,
- puolisot ovat olleet yhdessä jo kauan,
- puolisoilla on jo pitkään ollut yhteinen kotipaikka / he ovat asuneet samassa taloudessa,
- puolisot ovat jo tehneet vakavan pitkäaikaisen oikeudellisen/taloudellisen sitoumuksen, johon liittyy yhteisiä velvollisuuksia (esimerkiksi asuntolaina),
- avioliitto on kestänyt jo kauan.

Tiedonannon mukaan jäsenvaltiot voivat määritellä tietyt ohjeelliset kriteerit, joiden nojalla voidaan päätellä, että puolisot pyrkivät mahdollisesti käyttämään väärin direktiiviin perustuvia oikeuksia ainoana tarkoituksenaan kansallisten maahanmuuttolakien kiertäminen. Kansalliset viranomaiset voivat tuolloin ottaa huomioon erityisesti seuraavat seikat:

- puolisot eivät ole kertaakaan tavanneet ennen avioliittoa,
- puolisot antavat ristiriitaisia henkilötietoja toisistaan, olosuhteista, joissa he ovat tutustuneet toisiinsa, tai muista heitä koskevista, luonteeltaan henkilökohtaisista keskeisistä tiedoista,
- aviopuolisot eivät puhu kieltä, jota molemmat ymmärtävät,
- viranomaiset löytävät todisteita rahasummasta tai lahjasta, joka on annettu avioliiton solmimista varten (poikkeuksena myötäjäisinä maksetut rahasummat tai lahjat, kun kyse on sellaisista kulttuureista, joissa myötäjäisten antaminen on tavanomainen käytäntö),
- toisen puolison tai molempien puolisoiden henkilöhistoriassa on merkintöjä aikaisemmista lumeavioliitoista tai muista väärinkäytön tai petoksen muodoista, joiden tarkoituksena on ollut oleskeluoikeuden saaminen,
- puolisot ovat muuttaneet yhteen vasta sen jälkeen, kun karkotuspäätös tehtiin,
- pariskunta eroaa pian sen jälkeen, kun kolmannen maan kansalainen on saanut oleskeluoikeuden.

Tiedonannossa korostetaan, että jäsenvaltiot eivät saa luottaa vain yhteen kriteeriin, vaan kaikki yksittäiseen tapaukseen liittyvät seikat on otettava asianmukaisesti huomioon ja että viranomaisten on kyettävä osoittamaan vakuuttavasti tosiseikat. Jos asianosaiset valittavat tapauksesta, kansallisten tuomioistuinten on varmistettava kussakin tapauksessa erikseen, että kyse on väärinkäytöstä. Tiedonannon mukaan todistustaakka lumeavioliitosta on jäsenvaltion viranomaisilla.

Suomen ulkomaalaislain 7 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian selvittämisestä ja asianosaisen on esitettävä selvitystä vaatimuksensa perusteista ja muutoinkin myötävaikutettava oman asiansa selvittämiseen. Viranomaisen on osoitettava asianosaiselle, mitä lisäselvitystä asiassa tulee esittää. Selvityspyynnön tulee olla yksilöity sekä oikeassa suhteessa niihin selvityskeinoihin, jotka asianosaisella on hänen olosuhteensa huomioon ottaen käytettävissään.

2.2 Johtopäätökset

Valittajat ovat valituksessaan hallinto-oikeudelle kertoneet, että Maahanmuuttoviraston päätös ja asiakirjat sisältävät useita puutteellisia ja vääriä tietoja ja että heidän avioliittoaan on virheellisesti pidetty vain näennäisenä. He ovat vaatineet suullisen käsittelyn toimittamista, jotta he voisivat tulla hallinto-oikeuteen henkilökohtaisesti kertomaan avioliitostaan.

Vastaselityksessään hallinto-oikeudelle valittajat ovat kertoneet muun ohella seuraavaa: He ovat asuneet yhdessä heinäkuusta 2009 lukien. Poliisin suorittamassa kuulemisessa hakija on ollut peloissaan ja stressaantunut. Kuulustelun aikana tulkkaus ei ollut onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Puolisoiden vihkimistilaisuudessa olivat olleet todistajina läsnä perheenkokoajan hyvät ystävät ja hakijan kosovolainen ystävä, johon tämä oli Turussa ollessaan tutustunut ja jonka sukunimeä perheenkokoaja ei tiedä. Perheenkokoaja ei ole itsekään tavannut sukulaisiaan viimeiseen kolmeen vuoteen.

Perheenkokoaja kantaa yrittäjänä vastuun aviopuolisoiden toimeentulosta ja hakija hoitaa kodin ja on puolisonsa tukena. Miespuolinen hakija ei kulttuurinsa puolesta ole voinut kertoa hoitavansa kotia, vaan on kertonut puolisoiden hoitavan kotiaskareet yhdessä. Perheenkokoaja puolestaan ei ole kertonut kaikille avioliitostaan, koska avioliitto nuoren ulkomaalaisen miehen kanssa herättää monissa ihmisissä epäluuloa. Valittajilla ei myöskään ole ollut lainoppinutta avustajaa hallinto-oikeudessa.

Asiassa on oikeudellisena kysymyksenä arvioitava, onko hakijan tarkoituksena maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen. Valittajat ovat Maahanmuuttoviraston päätöksestä hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa vaatineet muun ohella suullisen käsittelyn toimittamista. Todistusaiheeksi he ovat esittäneet avioliittonsa luonteen, josta he ovat halunneet tulla henkilökohtaisesti kuulluiksi oikeudessa.

Hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton. Hallinto-oikeus on pitänyt suullisen käsittelyn toimittamista ilmeisen perusteettomana ottaen huomioon perusteet, joiden vuoksi valittajat ovat pyytäneet suullisen käsittelyn toimittamista, selvitys, jota he ovat ilmoittaneet siinä esittävänsä, sekä asiakirjoista muutoin saatava selvitys.

Hallinto-oikeuden ratkaistavana oleva asia on koskenut hakijan oleskelulupahakemusta ja käännyttämistä ja siis muun ohella hänen mahdollisuuttaan jatkaa yhteiselämää Suomessa asuvan suomalaisen aviopuolisonsa kanssa. Aviopuolisoiden mukaan Maahanmuuttoviraston päätös on perustunut virheellisiin tietoihin heidän yhteiselämäänsä liittyvistä seikoista. Kun otetaan huomioon, että kysymys avioliiton luonteesta on olennainen oleskeluluvan edellytyksiä koskevassa harkinnassa, valittajien vaatima suullinen käsittely hallinto-oikeudessa ei ole ollut ilmeisen tarpeeton sillä tavoin kuin hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentissa tarkoitetaan. Hallinto-oikeuden ei näin ollen olisi tullut hylätä vaatimusta suullisen käsittelyn toimittamisesta.

Edellä mainituilla perusteilla hallinto-oikeuden päätös on kumottava sekä asia palautettava hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi ja sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi.

Täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ei tässä vaiheessa ole tarpeen lausua, kun otetaan huomioon, että hakija on jo käännytetty Kosovoon.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Hannu Ranta ja Eija Siitari-Vanne. Asian esittelijä Monica Gullans.